Suomen suurinta science fiction- ja fantasiakirjallisuusfestivaalia vietettiin kuluneena viikonloppuna, 14.-15.7. Turun yliopistolla. Ilmaisena järjestettävä tapahtuma on melkoisen valmistelun lopputulema ja kiertää vuoroin (välillä myös vuorovuosin) yliopistokaupungista toiseen. Kiitokset kuuluvat vapaaehtoisvoimille tapahtuman takana.
Tunnen Turun yliopiston aluetta varsin huonosti yhtä muinaista varasijasta muuttumattomaksi jäänyttä hakureissua lukuun ottamatta. Turussa tapaan tosin käydä keskiaikaisilla markkinoilla, viime vuosina varsin tiuhaankin tahtiin. Tehoturistina käynnit ovat olleet päiväkäyntejä. Tälläkin kertaa pyrähdys jäi jotakuinkin muutamaan tuntiin päivällistaukoineen, sillä kotimatkalle oli kiire. Ikä alkaa kuitenkin painaa. Ensi kerralla pitkän matkan päähän on pakko varata hotelli, mikäli se muutoin vain on mahdollista.
Matkalle con-alueelle luonnollisesti eksyin ja päädyin kiertämään aivan liian kaukaa ja pitkältä matkalta. Kartta ei minua auttanut; miksi, tästä syystä olen suunnitellut aivan omaa blogikirjoitusta, eikä sillä ole mitään tekemistä tapahtuman tai sen järjestelyjen kanssa. Ongelma on kartan käyttäjässä 🙂 Kun lopulta hirveässä helteessä perille pääsin, oli tietysti harmi huomata, että ilmastointi ei käytävätiloissa juurikaan pelittänyt. Helteinen päivä oli kaltaiselleni kesäkammoajalle ja migreenikärsijälle varsin haasteellinen, joten nappailin buranaa pitkin päivää.
Onneksi saleissa sentään ilma kiersi ja oli viileää. Istuin alun alkaen yleisössä ja kiersin nopeasti myyntipöydät lähinnä mielenkiinnosta, sillä kiireessä olin unohtanut ottaa käteistä ja korttimaksua tarjoavat kaupalliset myyjät eivät tarjonneet mitään, mitä vailla olisin juuri sillä hetkellä ollut. Taidekujalla kävin pikaisesti tapaamassa Anna Kaijaa, totesin, että e-kirjaan olisi hankala laittaa signeerausta, ja painuin sitten Green Roomiin esiintyjäkortti kourassa. Erittäin hämmentävä tunne. Pääsin tapaamaan paneeliin osallistuneet muut kirjailijat ja puheenjohtajan jo hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua ja jatkoimme keskustelua myös virallisen osuuden jälkeen.
Itse paneeli meni oikein mukavasti, vaikka aikaa olisin toivonut enemmän. Tämä on yleinen aatokseni sekä esiintyjänä että yleisönä; 45 minuuttiset lohkaisut puheohjelmissa tuntuvat kovin vähäisiltä ja lyhyiltä. Enemmän aikaa kautta linjan, kiitos! (Laitoin tästä asiasta kommenttia myös kävijäpalautteeseen.)
Paljon saimme puhua, mutta paljon jäi myös alustavista kysymyksistä käsittelemättä. Ajattelin jatkossa veistellä niiden perusteella omia blogikirjoituksia, sillä joukossa oli paljon mielenkiintoisia kysymyksiä, joita pohtimalla olisi voinut täyttää ihan oman osasensa ohjelmasta.
Siinä vaiheessa, kun yleisökysymyksenä esitettiin, olivatko kirjamme myynnissä tapahtumassa, tunsin piston sydämessäni. Taidekuja olisi ollut vaihtoehto, mutta sen hakuaika oli umpeutunut ennen kuin paneelikutsu putkahti sähköpostiini enkä välttämättä olisi lähtenyt Turkuun asti ilman suurta, kerran-elämässä syytä. Ajattelin silloin, etten kehtaisi. Paneeli kuitenkin poisti pahimpia pelkoja ja sain muilta panelisteilta paljon rohkaisevia, lohduttavia kommentteja, joiden voimalla tätä kivikkoista kulkua on helpompi jatkaa.
Toisaalta, kollegoiden kokemukset taidekujalta olivat ristiriitaiset. Hyvästä tunnelmasta huolimatta potentiaalinen lukijakunta ei käsitöiden yms. joukosta joko etsinyt tai osannut etsiä kirjallisuutta, vaan kirjakuhina kävi enimmäkseen alakerran isompien toimijoiden pöydillä, joissa niissäkään ei myyty kaikkea, ei edes ajankohtaisimpien esiintyjien teoksia! Todella hämmentävää, mutta myös kertoo sen, että olen tehnyt oikean ratkaisun indiekirjailijaksi ryhtymisessä: kaikki päätökset ovat omiani, niin hyvässä kuin huonossa.
Tästä sisuuntuneena suuntaankin katseeni ensi vuoden heinäkuuhun ja Jyväskylään, missä Finncon-kokemuksia on maantieteellisistä(kin) syistä johtuen kertynyt osaltani eniten. Toivon mukaan Kaaren kertomus on siinä vaiheessa ja kokonaan kansissa ja voisin rohkaistua pitämään omaa myyntipöytää. Vuosi on kuitenkin pitkä aika, ja vaikka olenkin uskaltanut ottaa ratkaisevia askelia tämän vuoden Finnconissa, varmasti en osaa sanoa, mitä vuosi tuo tullessaan. Kynnys kehtaamiseen on kuitenkin huomattavasti matalammalla kuin vuosi sitten.
Kiitos Finnconille mukavasta, joskin osaltani lyhyeksi jääneestä kokemuksesta ja erityinen kiitos Ajan hermolla -paneelin joukolle!
Inna Airola 
Mukavaa, että Finncon-kokemus oli mielenkiintoinen, vaikkain helteinen ja pikainen. 🙂
TykkääTykkää
Suurkiitos kuuluu conitealle! 🙂
TykkääTykkää