Indiekirjailija


Synnyin jossain päin Suomenmaata jo hyvän aikaa sitten, mutta eläkkeeseen on silti vielä enemmän matkaa kuin takaisin synnytyslaitokselle. En siis ole ihan niin vanha, että osaisin omin käsin loukuttaa pellavasta palttinaa, mutta kaikenlainen menneen ajan meininki on aina kiehtonut, ja lie sanomattakin selvää, että koulussa aikoinaan historia oli se kallein kaikista oppiaineista. Siitä huolimatta en ole historioitsija vaan muunlainen humanisti ja työskentelen julkisella sektorilla.

Kirjallisuus on ollut mukana elämässäni koko ajan. Lapsena minulle luettiin ääneen muutakin kuin lastenkirjallisuutta, mutta opittuani itse lukemaan löysin melko nopeasti itsestäni eskapistin, jolle fantasia ja muut maailmat avautuivat aivan eri tavalla kuin tämä todellisuus.

Olen lukijana nirso ja ärsyynnyn helposti, ja takuuvarmiten minut saa karkotettua kuvaamalla tarinaa unenomaiseksi. Teokset, joihin palaan yhä uudelleen ja uudelleen ja joita voin lempikirjoiksenikin kuvata edustavat pääasiassa täydellistä pakoa todellisuudesta: fantasiaa, historiaa ja romantiikkaa, parhaimmat näitä kaikkea kolmea yhdessä. Lempikirjani ovatkin harvassa ja lempikirjailijat harvemmassa, joten mielekästä luettavaa on pitänyt väsätä itse jo vuosien ajan.

Joskus alakouluikäisenä näpyttelin ensimmäisen “dekkarini” kirjoituskoneella ja niittasin sen yhteen tussityönä toteuttamani kansikuvan sekä täysin häpeämättömän mainostekstin kanssa. Harjoitusta tuon jälkeen sain usemmastakin eri historiallisille aikakausille sijoittuvasta tarinasta, mutta historiallinen viitekehys tuntui aina liian rajoittavalta, ja siispä teini-iässä polkaisin fantasiaprojektini käyntiin. Lisää sen taustoista voi lukea täältä.


Haastatteluni indiekirjailijuudesta on ilmestynyt Kosmoskynän numerossa 1/2018!