Kaaren kertomus, kirjoittaminen, minä, pohdintaa

Vapaa kuin taivaan lintu

Tai vapaa ainakin sen verran, että kerran vielä pitää palata rikospaikalle. Sitten se on ohi. Ihan oikeasti ohi.

Antaa mennä

Tekisi mieli käyttää kaikki muutkin kuluneet kielikuvat: että takki on tyhjä, nyt heitän rukkaset naulaan, pyyhkeen kehään, tämä on tässä, bye bye baby. Lintumetafora kuitenkin kuvaa olotilaani parhaiten, kevyttä, vähän kumpuilevaa liitelyä jossain huolten yläpuolella. Kaukana alhaalla, tuo paha maailma, terveisiä täältä pilvilinnan parvelta. Jos joisin alkoholia, korkkaisin kuohuvaa. Yapani mukaan kumoan kuitenkin vain maitokahvia. (Kiitos, Valion Eila Latte, en olisi kyennyt tähän ilman kofeiini-sokeri-sekoitusta.)

Eilen viimeisiä rivejä oikoessani tirautin pari kyyneltä, vaikka silmät ovat rutikuivat näyttöpäätteen edessä istumisesta. En tiedä, miksi itkin, oliko se väsymystä vai luopumista, haikeutta vai huojennusta. Varmasti vähän kaikkea, koska onhan tätä savottaa väännetty yksi elämän sivu ja kulunut kevät on ollut raskas monessa mielessä. Aikaa on ollut… ei sitten yhtään. Se taas on johtunut työn ja vapaa-ajan täysin vääristyneestä tasapainotuksesta, ja editoiminen on edennyt pelkästään viikonloppuisin. Joskus oikein väsyneenä lauantaistakin hyvää kirjoitusaikaa on hukkaantunut univelkojen setvimiseen.

Tässäpä kuitenkin ollaan. Kaaren kertomuksen viimeinen osa lähti taittomuodossa kustannustoimittajan oikoluettavaksi. Kovin paljon tämän valmiimmaksi teksti ei enää voi tulla, vaikka perfektionismipeto kuiskuttelee yhä kaikenlaista takaraivossa ja minä yritän pitää sen hiljaisena. Oikoluvun jälkeen taitto pitää katsoa vielä visuaalisesti, kannen mitat asetella sivumäärän mukaisesti ja ikiaikainen inhokkini takakansiteksti näpytellä oikeille kohdille. Vielä on maalisuoralla monta kuoppaa, johon meikäläinen voi pudota.

Olen julkaisukerroksia kiivetessäni pohtinut, kuinka paljon itseltäni vaadin, eikä se ole vähentynyt viimeisen osan myötä. Totta se on, mitä viisammaat sanovat:

Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Tiedäpä tuota, näkyykö hullun homma kenellekään muulle kuin minulle, mutta itsellenihän minä tätä teen, jotta kertaakaan tulevaisuudessa ei tarvitsisi katua jotain tekemättä jäänyttä.


Kaksikymmentä vuotta on kulunut melkein päivälleen siitä, kun lusikkani tähän soppaan pistin. Eipä tiennyt silloinen minä, mihin oli ryhtymässä, hahmotellessaan maailmankarttaa ja naputellessaan alkulauseita kirjoituskoneen liuskoille. Tekisinkö jotain toisin? Ehkä poistaisin turhaa työtä, oikoisin sivupolkuja, mutta enpä olisi tässä ihmisenä ilman jokaista kuljettua, turhaakin tekstinpätkää ja niitä satoja sivuja, jotka eivät koskaan selvinneet julkaisuun asti — ainakaan vielä.

Tämä tarina on kulkenut kanssani läpi yläkoulun ja toisen asteen, yliopiston ja työelämän. Kun muut viettivät teinielämää, minä kirjoitin tätä. Kun muut viettivät opiskelijaelämää, minä kirjoitin tätä. Kun muut lähtivät maailmanympärysmatkoille, minä kirjoitin tätä: tätä iänikuista samaa ikuisuusprojektia, joka muutti muotoaan moneen kertaan, mutta aina se sisimmässään oli sama. Eläkkeelle ei sentään tarvitsee enää.

Luopuminen on taitolaji, johon olen hiljalleen harjaantunut. Pohdin sitä jo ennen julkaisun aloittamista, kuinka pitäisi uskaltaa päästää irti. Olen antanut yhden lähteä maailmalle, sitten toisen, ja nyt kun kolmaskin on valmis, tajuan, että nämä ovat olleet vain ylipitkät jäähyväiset. Ehkä niin on ollut hyvä, parempi kuin että koko juttu olisi revitty käsistäni sellaisenaan yhdessä osassa ja tuoreeltaan jo 2015.

Pakko kai on lopultakin myöntää, että pitkäjänteisyyden ja tavoitteellisuuden lisäksi osaan olla kurinalainen. Ei tällaisen työn loppuun saattaminen muuten olisi onnistunut. Hyvä huomata se myöhemmin kuin ei milloinkaan. Olisikohan siitä jotain hyötyä työelämässäkin? 🤔

Ikuisuusprojektini on valmis, ja niin ole minäkin: valmis lomalle tästä ja ihan kaikesta.

Ei ikinä enää. Paitsi sitten taas seuraavan kerran, koska maailma on auki. 🤪


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s