Kaaren kertomus, kirjoittaminen, lukeminen

Kielestä

Tässä kirjoitussarjassa läpikäyn Finncon-paneelissa käsittelemättä jääneitä kysymyksiä.

Romaanin kieli, sen merkitys kirjoitusprosessissa ja tarinankerronnassa. Onko tarina vaikuttanut valittuun tyyliin vai onko tyyli tullut ensin ja tarina muotoutunut sen ympärille? Miten oikea tyyli löytyi?


Tässä on aihe, josta kirjoittamista olen miettinyt monta kuukautta, ja teksti on lojunut valmiina luonnosten joukossa melkein yhtä kauan. Aihe nimittäin tulee sen verran iholle ja vetää melkein vereslihalle. Kielen suhteen en ole valmis antamaan periksi. Tämä jos mikä on minun omaani.

Haluan korostaa, että nämä ovat makuasioita, ja kirjallisuuden kokemushan on vain ja ainostaan subjektiivinen; mikä sointuu toiselle, voi vihloa jonkun muun korvia verisesti.

Sanotaan sen siis suoraan: en voi sietää lyhyitä lauseita. Sellaisia niin kuin tämä. Lause on irrallinen. Se on sidostamaton. Sillä on subjekti, predikaatti, objekti. Ja piste. Eikä juuri muuta.

Töks. Töks töks. Töks.

Yksi elämäni tärkeimmistä ja minuun eniten vaikuttaneista kirjoista alkaa seuraavasti:

Vaikka ihmiset, keräännyttyänsä sadoin tuhansin pienoiselle pinta-alalle, tekivätkin parastaan tärvelläkseen sitä maata, jonka päällä tunkeilivat; vaikka he laskivatkin tämän maan kivillä, ettei siinä mitään kasvaisi, vaikka nyhtivät juurineen ylös jokaisen ruohon, joka pyrki esille, vaikka savuuttivat ilman kivihiilen ja naftan käryllä, vaikka typistelivät puunsa luonnottoman muotoisiksi ja karkoittivat näkyvistä kaikki eläimet ja linnut;–kevät oli sentään kevättä kaupungissakin.

— Leo Tolstoi: Ylösnousemus (suom. Arvid Järnefelt)

Ja ne puolipisteet, ne puolipisteet.

Kirjat, joiden lukeminen on ollut minulle väkipakkoa ja taistelua, ovat lähes järjestään olleet ”puhtaita”, ”tehokkaita”, ja muiden mielestä onnistuneita. Mutta niistä puuttuu se jokin, mikä saisi minun sydämeni väräjämään ja soimaan yläsäveliä. Olen lukenut juttukaupalla ”tiiviistä” ja ”hillitystä” tyylistä, ”eleettömästä” ilmaisusta, johon pitäisi (ilmeisesti) pyrkiä. Aina, kun harkitsen jotain teosta lukulistalleni, kuljetan sen sisäisen soittorasiani kautta ja kuulostelen, sointuuko lukeminen jo alkulauseista lähtien. Joskus sointuu, joskus ei.

Miksi ihmeessä edes puhun soinnuista painetun sanan yhteydessä?

Minulle kieli on musiikkia, ja lukiessani luen helposti ääneen, vähintään mielessäni. Äänikirjat ovat minulle erittäin tärkeitä, ja indiekirjailijaurani tuskallisimpia asioita onkin se, että oman kirjan tuottaminen kuunneltavaan muotoon ei ainakaan toistaiseksi ole mahdollista.

Kuulen lauseet sävelkulkuina, ja jos fraasi katkeaa väärästä kohtaa, on kuin kuuntelisi pelkkää rumpukomppia tai ajelisi mukulakivillä. Pum pum pum. Missä ovat bassolinjat ja kitarakuviot, tai vaskien pauhu ja jousisektion sisääntulo? Liian usein lopputulos on (minun makuuni) pelkistetty, karu ja yksitoikkoinen. Nykyään kaikki pyrkivät samaan, tehokkaaseen, tiiviiseen tyyliin, selkeisiin sanoihin ja lauseisiin, jotka on ladottu juuri oikealla tekniikalla. Minä kaipaan lukemiseltani jotain muuta: pitkiä, polveilevia lauseita, lauseenjäsennyksen uudelleen järjestämistä, yhteen sointuvia sanoja ja tekstiä, jonka kanssa ei tule tylsää; vähän kotikutoisuutta, vanhanaikaisuutta, värejä ja sanoja, joita ei muutoin koskaan kohtaa.

Kirjoittaja heijastaa väistämättäkin lukemaansa ja ihailemaansa kirjallisuutta. Rakastan klassikkoita — varsinkin siis venäläisten suomennoksia — ja mitä pidempää ja monimutkaisempaa ilmaisua on käytetty, sitä syvemmin uppoan sivuille, sanoihin, lauseisiin ja tarinaan. Palaan moniin lempiteoksiini aina uudelleen ja uudelleen en vain tarinan vaan tekstin tyylin vuoksi, jollaista muualta ei enää löydy. Maalailevuus on kirosana nykypäivänä, jolloin kaiken pitää olla raakaa, pelkistettyä ja yksinkertaista. Missä muualla kuin kirjallisuudessa suomi saisi rehottaa, kun se muutoinkin kuuluu kuihtuvan pois?

Kieli on väline, jolla maailmaa katsotaan, ja tapa käyttää kieltä heijastaa fiktiivistä maailmaa, joka ei ole täysin sama kuin omamme. Kieli ei siis voi olla sama kuin modernissa reaalimaailmassa; talonpoikaisfantasiaa ei voi toteuttaa samoin sanakääntein kuin aikalaiskuvausta. Kieli maalaa kuvaa maailmasta jokaisella sanalla, se tuo sitä lähelle ja tekee todeksi. Valittu tyyli väistämättäkin tuottaa alitajuntaista tulkintaa siitä, mitä sanat pintapuolisesti tahtovat tuoda esille. Puhekielisyys syö helposti tunnelmaa ja luo tunnelmaa nykyajasta, mutta toisaalta liiallinen kirjakielisyys dialogissa vieraannuttaa. Jonkinlainen oma tyyli on löydettävä; sopiva tarinalle mutta uskollinen myös omalle äänelle. Ei pidä yrittää olla jotain muuta kuin sisimmässään on oikeasti itsensä kanssa.

Vaikka olenkin indiekirjailija — omahyväinen omakustantaja — se ei tarkoita, ettenkö olisi tehnyt paljon työtä ja miettinyt huolella ja tarkkaan tekemiäni valintoja. Jokainen lause — jokainen käänteinen sanajärjestys ja polveilu — on tehty tarkoituksella, mietitty ainakin kymmenen kertaa, muutettu ja muokattu, joskus kahden sanan paikkaa on haettu päivien ajan vain sen takia, että toinen tapa sointuu paremmin. Tiedän, että lauseet ovat pitkiä ja polveilevia, mutta niin on tarkoituskin. Kaaren kertomus ei olisi omanlaisensa ilman matkan varrella kehittynyttä kieltä; sillä minä matkustan ajassa taaksepäin, toisaalle, toiseen maailmaan ja menneeseen, jota ei ole ollut.

Muuten se ei olisi enää minun tekstiäni — minun ääneni, minun sulosointunen suomeni sellaisena kuin minä sen kuulen tässä tarinassa, vaan riitasointuja ja epätahteja, iskuja puolisävelaskelen verran ohi oikealle omasta korvasta.


Aikaisemmat Finncon-sarjan artikkelit löytyvät tästätästä ja tästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s