inspiraatio, Kaaren kertomus, minä

Karjalaiset juureni

Kaaren kertomus lähtee liikkeelle Kaakkoismaasta, Suistaman pitäjän Mantsinmäen kylästä, ja samaiselta kartankohdalta lähti aikoinaan avautumaan kokonainen maailma allekirjoittaneen mielessä. Vertailukohta ilmansuuntineen lienee päivänselvä, mutta miksi juuri näin? Olen evakkokarjalaisten jälkeläinen kummankin isoäidin puolelta, asunut lapsuuteni ja nuoruuteni evakkokarjalaisten rakentamassa kylänsyrjässä. Karjalaisuus on ollut tärkeä osa lapsuudenkotini kulttuuria ja siten myös kuvitteellista maailmaani.

Suistaman pitäjäkartta.png
Suistaman pitäjäkartta kylineen ja tiloineen
(Suuntaa antava; ei minkäänlaisessa mittakaavassa)
© Inna Airola

Maa

Karjala

Niistä harvoista erisnimistä, jotka alkuperäiseltä alfaversiolta ovat säilyneet, ”Kaakkoismaa” lienee merkittävin. Sen paikka on pysynyt aina samana, nimi muuttumattomana. Ei tarvitse karttaa kuvitellakseen tämän juuri oikeaan kohtaan, jossain niille main, missä Karjalankin voisi kuvitella olevan, kulttuurien rajamailla.

Suistamo

Mummoni oli syntyisin Suistamon pitäjästä, Laatokan Karjalan pohjoisosista, joita Raja-Karjalaksikin kutsuttiin. Tämäkin nimi on kulkenut kertomuksessa mukana alusta asti, vaikka se omalla kartallani onkin etelässä. Kerran karjalaisissa juhlissa sekosin sanoissani ja puhuin kuvitteellisesta ”Suistamasta” oikean Suistamon sijasta.

Mantsinsaari

Lapsuudenkodissani on vanha Suomen kartta, jossa näkyvät Tarton rauhan v. 1920 rajat. Kyseinen kartta roikkui aikoinaan seinällä kirjoituskoneen takana, joten minulla oli tapana tuumiskella juttuja ja ajatuksia karttaa tutkimalla ja nimiä sieltä nappailemalla. Laatokan koillisrannan kohdilta löytyi Mantsinsaari ja sitä hiukan mutusteltuani sillekin paikka omalta kartaltani. ”Mantsinmäki” ei suinkaan ollut Kaaren kotikylän nimi alun alkaen vaan se oli muuan tilan nimi, mutta jossain kohtaa lukemattomia leikkaa-liimaa-muokkauksia nimi päätyi pitäjänvoudin kyläkarttaan (kts. yllä) vähän näkyvämmässä roolissa.

Vuoksi

Karjalan kannaksen läpi juokseva Vuoksi on sekin päässyt esikuvaksi Kaakkoismaan ja eteläisten maiden rajajoelle, ”Suurvuolle”. Virtaussuunta on toki eri eikä toisesta päästä löydy Saimaata, ja jossain kohdin Nevakin on samaan esikuvaan eksynyt ja sopivasti sekoittunut siten, etten oikein itsekään enää muista, kumpi oli ensin. Iso joki, joka tapauksessa.

Kieli

Karjalan murre

Mummoni ei evakkotaustansa vuoksi puhunut vahvaa murretta, sillä joukkoon oli ehtinyt elämän aikana sekoittua muitakin murteita ja puheenparsia, mutta välillä läpi kuulsi nuotteja ja sanamuotoja, joita ei muualla päin tapaa tulla vastaan. Muutama mummo tätä vielä taitaa maailmassanikin puhua, mutta maailma muuttuu — kirjassakin — ja aikoinansa murteellista puhetta vilisi tekstissä vähän väliä.

Karjalan kieli

Raja-Karjalassa suomi ja karjala elivät rinnakkaiseloa, ja mummonikin kertoi heidän kylällään eläneestä vanhasta muorista, joka kutsui kissaansa aina kummalla tavalla takaisin talolle, vähän kuin olisi jotakin loitsinut. Tästäpä keksin nostaa itämerensuomalaiset kielet erityiseen asemaan maailmassani ja karjalan sellaiseksi, jolla sopisi ihan loitsiakin.

Kulttuuri

Ruoka

Karjalanpiirakat tietävät kaikki, ja onneksi olen oppinut mummolta, miten oikeat piirakat pitää tehdä. Piirakoilla on nimittäin paikkakuntakohtaisia eroja, ja rypyttämisenkin voi tehdä monella tavalla väärin — ja vain yhdellä tavalla oikein. Riisiä ei maailmassani (ainakaan tunnetussa maailmassa) ole, ja vaikka jokaista ruokakattausta en kirjassa kuvailekaan, olen aina kuvitellut pöytään piirakoita monenmoisissa muodoissa.

Musiikki

Kerroinkin aikaisemmin inspiraation lähteistäni, joista kantelemusiikki on yksi olennaisimmista. Perinteiset runosävelmät myös miellyttävät korvaani, ja aikoinaan kirjoittelin maailmaa varten kaikenlaisia kokeiluja. Lukijoille asti en niitä saata, mutta minulle ne ovat avanneet maailmaa ja tehneet siitä toivon mukaan astetta aidomman. Yhden kuitenkin tuon myöhemmin mukaan viimeiseen osaan.

Uskonto

Ensimmäisen osan lukeneet ovat jo ehtineet tutustua uskontoihin, joita maailmassani esiintyy. Tässäkin karjalaiset vivahteet näkyvät; luonnon läheisyys, itämerensuomalainen šamanismi ja vainajien kunnioitus ovat kaikki jollain tavalla mukana. Myös ortodoksisen kirkon kaikuja on joukossa tuohuksineen ja pyhineen, joskin maailma on muu kuin tämä todellisuus ja siten kovin tuttu — muttei aivan siltikään.

Karjalaisuus

Karjalaisuus minulle ei ole mikään osakuntakysymys tai aihe jonkinlaiseen heimoylpeyteen. Se on puheliaisuutta ja avoimuutta, perinteitä ja piirteitä, joita muualta ei löydy samanlaisena sekoituksena — ja sekoituksiahan me kaikki olemme.

Ehkä se on myös sukupolvelta toiselle siirtynyttä kotiseutukaipuuta jonnekin, mitä ei enää ole kuin muistoissa ja kuvitelmissa.


Lisää aiheesta:

Karjalan liitto
Karjalan sivistysseura

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s