indiekirjailija, julkaiseminen, Kaaren kertomus, omakustanne, pohdintaa

Markkinointi – mitä siitä?

Sosiaalisessa mediassa jaettiin kuluneella viikolla Ilkka Auerin tärkeää muistutusta siitä, kuinka pienilläkin teoilla voi olla merkitystä kirjailijan menestykselle — meille yksin pakertaville varsinkin. Itse pohdin näitä samoja asioita antaessani haastattelua muuan  alan julkaisuun — siitä tarkemmin, jahka haastattelu jossain kohtaa kesää tulee ulos 😉

Meillä indiekirjailijoilla ei ole minkäänlaista markkinointikoneistoa takana, ja ainakin itselläni markkinointibudjetti on olematon kotisivujen ylläpidon ja visuaalisten seikkojen mahdollistavien teknisten ohjelmistojen lisäksi. Budjetti on — yllätys, yllätys — lähes yksinomaan kohdennettu tekstin kustannustoimittamiseen ja siihen, että lopputulos olisi mahdollisimman laadukas. Vaikka käynkin välillä töissä selkä vääränä, en silti kanna kotiin kuin tietyn määrän rahaa kuukaudessa. Pakollisten ”oikean” elämän kulujen jälkeen loppurahtusesta jää mikä jää harrastuksia varten.

Kirjoittaminen ja siihen liitännäiseksi tullut julkaiseminen ovat minulle harrastuksia, ja leipätyö määrää sen, missä vaiheessa ja kuinka paljon ehdin harrastustani edistää. Miinuksella ollaan sen verran reilusti, etten ole tahtonut syöttää madonlukuja taulukkolaskentaohjelmaan. Mutta mikäpä harrastus ei enempää söisi kuin takaisin antaisi? Toisaalta, sen merkitys elämässä on tärkeämpää kuin rahassa voisi edes mitata. Väittäisin olevani tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan (tällä elämän osa-alueella), vaikka voitolle ei rahassa päästäkään.

Kirjoittaessani vastauksia mainitsemaani haastatteluun pohdin, miten voisin tavoittaa enemmän lukijoita. Olen varsin vakuuttunut, että vähänkään genrekirjallisuutta seuraavat löytävät etsimänsä ilman tyrkytystä ja kirjaa on myynnissä julkaisijani BoD:n kautta varsin kattavasti. Mutta niin sanotut hetken mielijohteesta tehdyt ostokset eivät pääse indiekirjailijan myyntitaulukkoa täydentämään, koska kirjani ei ole myynnissä kivijalkakaupoissa eikä hypermarkettien alelaareissa. Miksi?

Syy nro 1: Kaupan sisäänostaja hankkii vain sitä, mikä myy varmasti, ja tässä isojen kustantajien koneisto pörrää täysillä, koska markkinoinnilla saadaan aikaan mielikuvia.

Syy nro 2: Kaupan sisäänostaja hankkii vain sitä, minkä olemassaolosta tietää, ja jälleen kerran isoilla toimijoilla on etukenttäetu.

Syy nro 3: Omakustanteiden maine, jota murtaakseen kuitenkin moni tekee paljon aktiivista työtä.

Syy nro 4: Olen aivan liian vaatimaton ja haluton tyrkyttämään, koska tässä persoona puskee väkisinkin väliin.

Mitäpä tässä siis voi muuta tehdä kuin koettaa tehdä teostaan (ja sen jatkoja) tunnetuksi sosiaalisessa mediassa ja hiljalleen toivoa sanaa kiertäväksi. En ole halunnut lähteä tyrkyttämään arvostelukappaleita kirjablogeihin, koska yhdenkin lähettäminen lohkaisee budjetista kohtuuttoman palan ja toisekseen kirjabloggareiden pinot ovat täynnä.  Uskon ja toivon, että joku kuitenkin kirjoittaa Kaaren kertomuksesta jossain kohtaa myös blogiinsa, vaikka se onkin omakustanne.

Pyydän siis mitä nöyrimmin, kaikkien meidän yksin pakertavien puolesta, jakamaan tietoa aina, kun kohtaat jonkun vähänkään mieleisen indiekirjan: kerro, vihjaise, jaa, tykkää. Olemme pieniä tekijöitä, joille pienilläkin teoilla on suuri ja sydäntä lämmittämä merkitys.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s