lukeminen, minä, pohdintaa

Minulle merkittävät kirjat

Tässä kirjoituksessa esittelen minulle merkittävimmät kirjat, jotka ovat vaikuttaneet minuun olennaisesti kirjoittajana ja lopulta myös julkaisijana, kaikki omalla tavallaan. Osa näistä on lempikirjojani, mutta yhtä lailla joukosta puuttuu moni muista lempikirjoistani, jotka ovat vaikuttaneet minuun enemmän lukijana kuin kirjoittajana.


Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Rakastetun ruotsalaisen kirjailijan Astrid Lingrenin Veljeni Leijonamieli (alkukielellä Bröderna Lejonhjärta, 1973) oli ensimmäisiä omin avuin lukemiani romaaneja, joka jätti lähtemättömän vaikutuksen. Se on samaan aikaan ihana ja kamala, täynnä toivoa, mutta silti äärettömän surullinen kuvaus veljeksistä, jotka kohtaavat Nangijalan (kuolemanjälkeisessä) maailmassa. Seikkailu vie heidät hyvän ja pahan välille, ja tarinasta voi tulkita monen montaa teemaa ja tarkoitusta, mutta minulle Veljeni Leijonamieli on ensisijaisesti fantasiaromaanin ideaali ja muistutus siitä, että tämän todellisuuden ei tarvitse olla ainoa.

Lindgrenin tuotannon suhteen minulla on ollut aina ristiriitainen tunnelma; en koskaan ole pitänyt Peppi Pitkätossun punk-meiningistä, ja Ronja Ryövärintyttärestä en saanut samanlaista samaistumisen kohdetta kuin epävarmasta Korpusta. Minulle sillä, että Korppu oli nimenomaan poika, ei ollut mitään merkitystä. Enemmän pidin tärkeänä sitä, että tarina sijoittui johonkin toiseen todellisuuteen, jossa ei ollut reaalimaailman riippakiviä.


Tad Williams: Taru kolmesta miekasta –sarja

Amerikkalainen Tad Williams on jälleen ajankohtainen, sillä hänen 1988 alkanut eeppinen fantasiatrilogiansa Memory, Sorrow & Thorn (ilmestynyt suomeksi 12-osaisena sarjana) sai vastikään jatkoa, ja Twitterin perusteella seuraava osa on jo esilukijoilla käsittelyssä. Tämä sarja on niitä harvoja, joihin palaan yhä uudelleen ja uudelleen, ja joka ainakin omasta mielestäni vain paranee, mitä useammin sen syövereihin uppoudun. Williamsin sarja on nimen omaan se syy, mikä minut fantasiaan lopullisesti imaisi eikä ole vieläkään päästänyt pois.

Tolkienin tuntevat kaikki fantasiaan perehtymättömätkin, Williamsin vähän harvemmat, mutta omalla sarallaan nykyfantasiassa hän on suorastaan supertähti. Monet myöhemmin esiin nousseet kirjailijat ovat maininneet Williamsin esikuvakseen, enkä yhtään ihmettele, sillä Williamsin sarja asetti eeppisyydelle aivan uudet mittasuhteet.

Taru kolmesta miekasta edustaa perinteistä fantasiaa sydänkeskiaikatyyppisellä ajankuvauksella ja todellisuutta mukailevilla elementeillään. Pääosassa seikkaileva Simon on fantasiasankarin perikuva: orvoksi jäänyt kyökkipoika, jonka kohtalona on… noh, edetä uralla pikkuisen merkittävämpään asemaan kuin kyökin pääkokiksi. Samalla lähdetään pelastamaan maailmaa pahuuden voimilta, koetetaan riiata prinsessoja ja kuljetaan karttaa laidalta toiselle taikamiekkoja etsiessä.

Kun Williamsin eepoksen tiivistää muutamaan riviin, saa siitä väistämättäkin kliseisen kuvan. Tämä ei kuitenkaan ole totta, sillä trilogian kirjat alkuperäiskielellä ovat melkoisia tiiliskiviä, joissa maailma ja henkilöt ovat syvempiä kuin lyhennelmään on mahdollista mahduttaa. Tämä sarja opetti minulle, että fantasiamaailma voi olla rehevä, rönsyilevä, aito ja ennen kaikkea rehellinen: maailma elää juonen ympärillä, syillä on seuraamuksensa ja henkilöillä on aidot tunteet.

Mikä tärkeintä, eeppisyydestään ja rehevyydestään huolimatta sarja ei sorru lukuisten seuraajiensa tavoin inhorealismiin ja synkkyyteen, vaan siinä on aito seikkailun ja ihmeen tuntu ja kaikkea sitä, mitä fantasialta vain voi toivoa.


Kaari Utrio: Yksisarvinen

Historiallisia (romanttisia) romaaneja harrastava ei ole Suomessa voinut välttyä törmäämästä Kaari Utrion tuotantoon. Itselleni Utrio on ainoa kotimainen kirjailija, jonka tuotannosta olen lukenut lähes kaikki julkaistut romaanit (lukuun ottamatta paria viimeistä, jotka odottelevat aina vain loputtomalla lukulistalla) sekä tietokirjat, joita aikoinani ahmin aivan yhtä suurella halulla kuin romanttisia seikkailujakin.

Utrion käyttämät juonelliset keinot ovat helposti kategorisoitavissa — neito, ritari, vehkaamista ja vonkaamista, mihin kaikkeen sisältyy aimo annos sydämen tykytystä ja kupeiden polttoa. Päälle päin heppoisen hötön kuuloista, mutta jo ensi riveiltä alkaen jokainen kirja on omaääninen ja läsnä tavalla, jota en kotimaisista kirjoista useinkaan löydä. Kirjasta riippuen sävy on välillä hersyvää ja humoristista, välillä syvää ja tunteikasta, ja Utrion tyyli on tunnistettavissa varsin varhaisessa vaiheessa niin tarinan kuin lauseidenkin tasolla. Itsekin olisin halunnut kyetä tällaiseen, jos olisin jatkanut historiallisen romaanin linjalla.

Kuitenkaan mikään Utrion tuotannossa ei mielestäni vedä vertoja hänen vuonna 2000 julkaisemalleen Yksisarviselle. Se on mittaluokassaan ehtaa eeppisyyttä, keskiaikaista maailmaa avaava suurteos. Yksisarvinen opetti minulle, ettei romantiikka vähennä teoksen arvoa ja että loppujen lopuksi, mitäpä kaikissa suurissa tarinoissa olisi kertomisen arvoista, ellei ihmisen rakkautta toiseen kaltaiseensa. Oli tarina sitten suuria tekoja tai pienen ihmisen kertomus, rakkautta ei voi olla väheksymättä, ja se on edelleen suurin syy, miksi tarinoita kannattaa kertoa.


Ilkka Auer: Lumen ja jään maa –sarja

Suomalainen korkeafantasia (mikä tarkoittaa pääpiirteittään toistodellisuuteen sijoittuvaa ja useimmiten magiamausteista fantasiaa) on vähissä, jos kriteereiksi asetetaan sekä tarina että maailma, jossa se kerrotaan. Monessa suomalaisessa fantasiassa tarina on ihan kelpo, mutta maailma on jäänyt kehittämättä, tai sitten maailmasta on suosiolla luovuttu ja jättäydytty urbaanin fantasian tai uuskumman joukkoon — genrejä, joista en henkilökohtaisesti ole kiinnostunut.

Silloin, kun Ilkka Auerin esikoisromaani Sysilouhien sukua julkaistiin, olin fantasiaa ahmivana ja jo oman Ikuisuusprojektini kimpussa tuskailevana kirjoittajana heti heittäytymässä Nonna-tytön faniksi. Minulle sarja tuli myytyä jo pelkällä mainostekstillä pohjoisista maailmoista, lumesta ja jäästä, ja Auerin tekstiä lukiessa en voinut uskoa, että  Suomessa joku oli saanut näin kunnianhimoisen kirjan A. kirjoitettua ja erityisesti B. julkaistua.

Kunnianhimoisuus on mielestäni Lumen ja jään maata kuvaavin termi, sillä kyseessä on maailmanluokan mittakaavan eepos, jossa toissijainen fantasiamaailma elää, hengittää, toimii aidosti ja rehellisesti, koska sen rakentamiseen ja kehittämiseen on panostettu. Henkilöt ovat todentuntuisia, moninaisia, ja vaikka Suomessa ennen tätä ja sittemmin kotimaiseen korkeafantasiaan ei kauheasti ole uskottu kustantamojen taholta, on Auerin sarja sekä julkaisuina että teoksina ainutlaatuinen tapaus.


Anna Kaija: Kristallin lapset –sarja

Olin käytännössä jo luopunut toivosta julkaisumahdollisuuksieni suhteen, kun 2016 törmäsin netin asiaan vihkiytyneillä vesillä indiekirjailija Anna Kaijan Maan mahtiin. Mielenkiintoni kiinnittyi ei vain mielenkiintoisen tarina-asetelman vaan myös poikkeuksellisen julkaisun vuoksi: taustalla on pitkälti vain kirjoittaja itse muista riippumattomana tekijänä.

Kyseessä on kunnianhimoista ja laadukasta fantasiaa, joka tempaisee mukaansa heti alusta alkaen ja tuo tarjolle uutta ja erilaista, mitä suomalaisessa fantasiakirjallisuudessa ei välttämättä nähtäisi, mikäli kirjoittaja itse ei olisi tarttunut toimeen. Maailma on todentuntuinen ja erottuu reilusti monista muista. Tämä osoittaa, että laadukas teksti ei vaadi ympärilleen kustantamon tehokoneistoa, ja mielestäni on huutava vääryys, mikäli joku jättäisi sarjaan tutustumatta vain sen vuoksi, ettei se ole perinteisen kustantamon kahlitsemaa.

Anna Kaija on ollut minulle esikuva koko lyhyen indiekirjailijuuteni ajan, ja vaikka indiekirjallisuutta on julkaistu aikaisemminkin ja kuljen itse useampienkin aikaisempien avaamaa polkua, on Kaijan sarja uranuurtaja nimenomaan kotimaisen fantasian saralla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s