inspiraatio, Kaaren kertomus, kirjoittaminen, minä, pohdintaa

Ikuisuusprojektin inspiraation lähteillä, osa 2

Aikaisemmin kirjoittelin Kaaren kertomusta ja sen maailmaa inspiroineesta musiikista ja maalaustaiteesta. Julkkareiden yhteyteen järjestetty metsäretki kuitenkin pisti miettimään, mikä muu taiteen ulkopuolella on vaikuttanut kirjoittamiskokemuksiin. Kahdenkymmenen vuoden aikana on ehtinyt hakea inspiraatiota monesta eri suunnasta, mutta tavan mukaisesti tietyt hetket ja tietyt paikat ovat vaikuttaneet voimakkaimmin. Jälkeenpäin, kun ynnäsin yhteen päässäni listaamiani asioita, yhteisenä tekijänä tuntui olevan niiden kyky viedä minut jonnekin muualle tästä todellisuudesta, jokin tavallisesta poikkeava taika.


Tee

Mainitsin jokin aika sitten Instagramin puolella saijjun ihmeitä tekevästä voimasta (mistä puheen ollen onkin aika keittää iltapäivän ensimmäinen kupponen). Teetä on tullut lipitettyä niin kauan kuin muistan, muodossa jos toisessa, haudutettuna ja hätäiltynä, hillolla ja hunajalla, maidolla ja ilman, maustettuna ja mustana. Jotain taianomaista kupillisessa teetä on: se rauhoittaa ja pistää pysähtymään, kertoo tarinoita. Tee, ainakin oman kokemukseni mukaan, on yksin viihtyvän juoma: toisin kuin kahvi, jota itse juon vain tiukkatahtisen työn tauoilla ja sosiaalisissa tilaisuuksissa, tee tarvitsee aikaa, hetken hiljaisuuden jopa kaverin kanssa pöydän ääressä istuttaessa, jotta voi kuulla, minne sillä kertaa saijju tahtoisi mieltä saatella.

Kaaren kertomuksessakin juodaan tietynlaista teetä, jos ei nyt ihan Camellia sinensis –kasvista keitettynä, niin jostain paikallisesta puskasta. Sen nimelläkin on oma, maaginen merkityksensä.


Sauna

IMG_3107
ⓒ Inna Airola

Jos olet jo lukenut ensimmäistä osaa, olet saattanut huomata saunan mainittavan monessakin kohtaa pitkin kirjan sivuja. Saunalla on suomalais-ugrilaisten ja slaavilaisten kansojen historiassa ollut tärkeä rooli, ja koska Kaaren kertomuksen maailma on ammentanut nimenomaan historiasta, ei maailma, edes fantasiavapauksia ottava, toimisi ilman saunaa ja sen sydäntä.

Tosin ilman saunaa — ja erityisesti ystäväni vanhempien puusaunaa — ei olisi Kaaren kertomustakaan, luulen ma. Lauteilla on puitu monenmoisia juonenkäänteitä, hahmojen kehityksiä ja kommelluksia, jaettu kirjoittamiskokemuksia ja vaihdettu ideoita. Vaikka moni myllätty ja huolellakin läpikäyty yksityiskohta ei koskaan kansiin asti päässyt, on kirja pitkälti saunan lämmöissä pohdittu, samoin kuin saunoessa on editointia suunniteltu, ja pulpahtipa takakansitekstikin jostain löylyhöyryistä allekirjoittaneen päähän. Saunassa ja varsinkin tervantuoksuisissa löylyissä mieli lepää, arkihuolet unohtuvat ja saatan kokea ainakin hetkeksi siirtyväni mielikuvitusmaailmaani, missä tarinoideni henkilöt saunovat yhtä lailla.


Metsä

IMG_3089
ⓒ Inna Airola

Metsä on minulle paikka, missä siirtyminen maailmojen välillä voi olla täyttä totta. En nyt puhu porteista aliseen maailmaan tai sinipiikojen bongailusta, vaan jonkinlaisesta yhteydestä ajatuksen tasolla: kuinka kauan ennen minua nämä metsät ovat olleet, mitä tarinoita niistä onkaan saatu sukupolvien ajan; voisivatko tarinoideni tapahtumat kulkea juuri tämän kuusen juurelta. Metsä on ihmiselle ikuinen ja monelle suomalaiselle pyhä paikka, ja minulle erityisesti talvisessa metsässä on taikaa, jota ilman ei olisi sivuja syntynyt.

Kaare kertomuksen maailma on varsin metsäinen maailma, ja jossain niidenkin kuusien keskellä on portti minun mieleeni.

 

1 vastaus artikkeliin “Ikuisuusprojektin inspiraation lähteillä, osa 2”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s