lukeminen, minä, omakustanne, pohdintaa

Kuka lukee?

Suomen kustannusyhdistys on taas listannut viime vuoden myydyimpiä kirjoja. Kärki on kapoinen ja kovin tutun kuuloinen, ja myynnin kokonaismäärä varsinkin kaunokirjallisuudessa näyttäisi jakautuvan yhä vain harvempien ja valittujen tekijöiden kesken. Kaunokirjallisuus ei muutenkaan näytä kärkisijoja kahmivan, kun katselee nettikirjakauppojen myydyimpien listoja; elämäkertojen ja elämäntapaohjeiden sekaan mahtuu yksittäinen Finlandia-voittaja ja pari takuutaattua trilleriä.

Eipäs hätäillä, sillä kirjamyyntihän kasvoi vuoden aikana, ja Mauri Kunnas kahmaisi siitä (ihan syylläkin) itselleen aimo annoksen. Miksipä siis huolestua?

Luetaanpas tarkemmin:

Kirjamyynnin kasvua selittävät yleinen taloustilanteen koheneminen sekä muun muassa opetussuunnitelman uudistaminen vuoden alussa.

Eli kasvun takanahan on julkinen talous niin yksityistalouksien että kuntien kohdalla, edellisten saadessa ja jälkimmäisten joutuessa ostamaan. Kirjamyyntiä kasvattaa huomattavasti sen, kun useampi kunta joutuu hankkimaan kerralla vinon pinon oppikirjoja taas puhkikulutettaviksi ja kierrätettäviksi, ja lukiolaiseltakin kulunee kirjoihin vielä ihan mukavia summia, vaikka sähköistymistä kovasti kehutaan.

Vaikka kuinka kirjamyynnin kasvua hehkutetaan, kasvuun vaikuttavat syyt ovat jossain aivan muualla kuin kansan haluissa uppoutua kertomakirjallisuuden vietäväksi. Mistä kaikki tämä kumpuaa?

Kirjassa on kuulemma kevyt ja helppo käyttöliittymä. Toki, mutta onhan se auttamattoman vanhanaikainen, visuaalisesti köyhä ja tarinan heittäminen omien silmien eteen vaatii ajatustyötä. Ylenpalttisesti virikkeitä vilisevässä nykymaailmassa kirja ei tarjoa tarpeeksi monimediaisuutta, ja onhan lukeminen muutenkin vaativampi laji kuin sohvalla istuminen ja sosiaalisen median kuvapaljouden selaaminen. Luulisin, että muun kuin kertomakirjallisuuden (ja sen kaikkein tykeimmän tietokirjallisuuden) suosio selittyy tällä samalla: helppokäyttöisyydellä, episodimaisuudella, visuaalisuudella.

Aikakin on rajallinen, ja rajallisesta vapaa-ajasta taistelee yhä useampi viihtymisen muoto. Kirja on kuitenkin ajoilta ennen kotiteattereita, suoratoistopalveluita, tv-sarjojen maratonviikonloppuja ja erityisesti pelimaailmoja, joissa immersion saavuttaminen on aivan jotain muuta kuin mustaa valkoiselta päntätessä. En yhtään ihmettele, miksi lukeminen kaiken tämän keskellä vähenee.

Itse luen nykyään enemmän kuin opiskeluaikojen kiireiden keskellä, mutta luen silti vähemmän kuin huippuvuosinani koulu- ja lukioiässä. Saan edettyä lukulistallani eteenpäin pitkälti äänikirjojen ansiosta, sillä työmatkat ja arjen muut rutiinit eivät kerta kaikkiaan sujuisi, jos käsissä roikkuisi nide. Aivokuormitus on kuitenkin suurin syy nykyisiin lukumääriin, sillä vaikka harrastukseni ovat samat ja aivan yhtä vaativat kuin aina, työelämän haukkaama osa sekä ajasta että energiasta on vaatinut karsimaan määrästä ja panostamaan laatuun. Aikoinaan en voinut edes kuvitella jättäväni kerran aloitettua kirjaa kesken, mutta nykyään ei voi mitään, jos jokin ei itselle sovi. Pakko jatkaa seuraavaan, muuten ei ehdi.

Tylyintähän myyntilukuja tutkiessa on todeta, millainen häviävän pieni rahtunen kakusta tulee riittämään suomenkieliselle esikoisromaanille, joka ei ainoastaan edusta marginaalista genreä vaan on myös indiekirja. Mutta en minä tätä myyntimäärien vuoksi ole lähtenyt tekemään, vaan halusta julkaista tehtyjä töitä ja oikeudesta siihen. Tavoitteeni täyttyy, jos edes yksi ihminen lukee tekeleeni — siis joku muu kuin oma äiti, anoppi tai puoliso.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s