ahdistus, Ikuisuusprojekti, kirjoittaminen, minä, omakustanne

Käytävää eteenpäin

Joulukuun alussa, kun perustin kotisivuni, koin päässeeni matkallani ensimmäiseen kerrokseen. Käytävä näytti vielä siinä vaiheessa kovin pitkältä ja pimeältä, eikä siltä avautuvia sivuovia (=harhapolkuja) oikein olisi malttanut olla availematta. Joulukuu kuitenkin kului valtaosin projektin parissa, ja lomapäivänikin ehdin käyttää kannen viimeistelyyn. Kuten Instagramiani seuranneet jo saivat tietää, latasin koko Ikuisuusprojektin ensimmäisestä osasta koevedosversion painotaloon ja tilaan siitä omaan käyttöön yhden kappaleen katsottavaksi. Kyseessä ei siis ole lopullinen versio eikä sellainen, jolle olisi edes ISBN-koodia varattu. Koko taittotiedosto on vesileimattu ja kannen ylänurkassakin kulkee ”koevedos” ihan siltä varalta, että todellisuuden tajuni jossain vaiheessa hämärtyisi.

Indiekirjailijuus on itsenäistä ja yksinäistä hommaa, ja koska melkein kaikki pitää tehdä itse (ellei lompakko ole löyhästi kiinni), painokuntoisen taiton ja kannen työstäminen omin avuin ja omin neuvoin on tukeutumista yritys ja erehdys -taktiikkaan. Tämä siitä huolimatta, etten todellakaan ole poropeukalo ohjelmistojen ja tietokoneen käyttämisessä, mutta varsinkin kansikuvan tekeminen opetti sen verran paljon, että CV:ni tietotekniset valmiudet -listaan pitänee lisätä muutama merkintä.

Mitä sitten seuraavaksi tapahtuu? Ainakin huilaisen hetken kansikuvalta ja taitolta ja jatkan jälkimmäisen osan hiomista. Homma etenee omalla tahdillaan, sillä tammikuu on kiireistä aikaa töissä ja päivät pitkiä ilman vapaa-ajan villityksiäkin. Viime yönä (jep, milloinkas muulloinkaan?) päähäni kuitenkin palasi eräs vanha logiikkaongelma ja juonenpala, jonka kanssa olen paininut toistuvasti ja joka ei tunnu asettuvan. Luulin ratkaisseeni sen jo, mutta sitten yöllinen aivotoimintani kävi jälleen kerran asiaa läpi ja havahduin aamulla ahdistukseen. Taas pitää miettiä ja myllätä. Mutta kyllä se siitä. Olen päässyt jo tähän asti.

Muut projektit saavat odottaa toistaiseksi, sillä aikani ei yksinkertaisesti riitä ja kirjoittaminen on muutoinkin melko kuormittava harrastus — varsinkin, kun sen ottaa tosissaan.

Mutta mikä tärkeintä, ensimmäisen kerroksen käytävää ei ole enää pitkästi jäljellä.

Huh.

Ja hui.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s