ahdistus, Ikuisuusprojekti, omakustanne

Kannen kosto ja paluu

Olen lukenut useita nettiartikkeleita, joissa indiekirjailijoita neuvotaan panostamaan kansikuvaan. Tee myyvä, sanotaan. Tee huomiota herättävä.

Don’t judge a book by its cover

toistuu näissä neuvoissa aikansa eläneenä ja paikkaansa pitämättömänä sanontana. Ja tottahan tuo on: itsekin syyllistyn tekemään kirjahankintoja kansikuvan synnyttämien mielikuvien perusteella, joskus päätös on vienyt aarteiden äärelle, joskus taas en ole päässyt juurikaan niitä kansia pidemmälle.

Oletetaan, että haluan edes jonkun lähimmän tuttavapiirini ulkopuolella löytävän Ikuisuusprojektin luettavakseen, kansikuva on nimenomaan se tärkein tekijä, kun nettikirjakauppoja selaa. En siis suinkaan kuvittele tulevaisuudessa näkeväni teostani paikallisessa kivijalkakaupassa, missä se olisi nostettu heti sisäänkäynnille saataville ja myyjän käsinkirjoitetun suosituslapun kera. Hypistelemään siis tuskin pääsee.

Sen sijaan tärkeintä on etukansi: se näkyy nettikauppaa selatessa, ja tämä puoli pitää huomioida suunnittelussa. Ei liian sekavaa väritystä, ei liian pientä fonttia, samalla kuitenkin tarpeeksi oikeaan tunnelmaan johdattava. Kyllähän tämän nyt kuka tahansa tekee, eikö?

Jos minulla olisi säkeittäin tuohta lojumassa tuolla jossain, tämäkin osa projektista olisi mahdollista ulkoistaa ja voisin itse keskittyä kirjoittamiseen. Mutta kun kahisevaa ei ole mielin määrin, ja jotain pitää syödäkin, budjetti rajoittaa tekemisiä melkoisesti.

No, jos jotakin, niin ainakin saan nyprätä ja näprätä koneella taas tuntitolkulla ja oppia uusia niksejä. Mitä muutakaan sitä ajallaan tekisi?

Kuten vaikka kirjoittaisi.

(Sivuhuomautuksena mainittakoon, että päähäni pälkähti kuluneella viikolla jälleen uusi idea, joka tahtoisi tulla kirjoitetuksi. Kylläpäs näitä nyt putkahtelee kuin sieniä sateella, mutta nyt ei ole aikaa. Pitää tehdä tämä kansi. Argh.)

2 vastausta artikkeliin “Kannen kosto ja paluu”

  1. Tsemppiä kannen tekoon! Se ei totisesti ole helppo urakka ja kengännauhabudjetilla tekeminen on vielä vähän haasteellisempaa.

    Olen ollut kansien suhteen onnekas siinä mielessä, että tuttavapiiristä on löytynyt sekä edullinen valokuvaaja että harrastajataiteilija, ammattilaisten hintoihin ei budjetti venyisi mitenkään.

    Onneksi myös ilmaiset kuvapankit ovat mahdollisuus, joskin juuri sopivan kuvan löytäminen voi olla hankalaa. Mutta kyllä siitä kannesta vielä hyvä tulee! Onnea matkaan!

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos tsemppaamisesta!! Eiköhän tästä lopulta jotain tule, kokeilua on kaikenlaista ja muutama vesiperäkin 😉 Kuvapankkeja on tullut selattua silmät ristissä ja yhden taiteilijankin kanssa on tullut vähän neuvoteltua, mutta kaikki on tosiaan budjetista kiinni — ja sen liikahteluista.

      Tykkää

Jätä kommentti