Ikuisuusprojekti, kirjoittaminen, minä, pohdintaa

Aikani rajallinen

Kuten olen tuolla toisaalla todennut, kirjoittaminen ei suinkaan ole päivieni täyte, vaan elostani suurimman osan lohkaisee vanha kunnon leipätyö. Se on siinä mielessä leipätyö, että se tuo rahaa lompakkoon ja siten ruokaa pöytään, muttei se suinkaan leivältä maistu: pidän työstäni, suhtaudun siihen erittäin vakavasti ja heittäydyn joskus niin täysillä sen vietäväksi, että viikkoon kertyy melkoinen määrä työtunteja. Saan kuitenkin suunnitella työni pitkälti itse ja ottaa aikaa takaisin silloin, kun siihen on enemmän mahdollisuuksia. Työ on minulle tärkeää myös siksi, että tiedän olevani siinä hyvä ja olen ammattitaitoni suhteen hyvin itsevarma – toisin kuin kirjoittamisen.
Tällä hetkellä kirjoittamiselle ei ole jäänyt aikaa eikä tilanne tulle muuttumaan ennen marraskuuta. Ikuisuusprojektikin on jämähtänyt odottamaan, josko jostain tupsahtaisi joku kursimaan homman kokoon ja kansia varten. Uudetkin käsikirjoitukset ja ideat siis ovat jäissä tai ainakin tauolla, koska kuormittavan työn jälkeen ei ole mitään saumaa jaksaa kuormittavaa harrastusta. Kirjoittaminen ei ole sitä leppoisinta löhötekemistä ja aivojen nollaamista. On oman pään kannalta parasta, että odotan seesteisempiä aikoja jatkaakseni kirjoittamista. Toki pyöritän ajatuksia päivisin ja joskus öisinkin (joko unissani tai unettomuuttani), mutta konkreettista kirjoittamista en ehdi enkä pysty tekemään. Aikani on rajallinen, ja toisin kuin ehkä jotkut muut luovat ihmiset, en tule myöskään toimeen muutaman tunnin yöunilla. Nukkumisen ja työn väliin jäävä aika on siis varsin rajallinen.

Jos julkaisua joskus tulee, se tapahtuu aikaisintaan ensi vuonna. En halua kiirehtiä enkä hutiloida enkä varsinkaan halua stressata. Hiljaa hyvä tulee, ainakin haluan niin kuvitella.

1 vastaus artikkeliin “Aikani rajallinen”

  1. Hei, taidat pohtia blogissasi aika samoja teemoja kuin minäkin 🙂 Kirjoittamisen ja päivätyön yhdistäminen on todellakin haastavaa, ja varsinkin jos siinä päivätyössä kokee olevansa hyvä ja siitäkin nauttii. Ja jollain pitää kuitenkin itsensä elättää! Aika monessa kirjoittamisoppaassa neuvotaan tosiaan nukkumaan vähemmän, että saisi vuorokauteen lisätunteja, mutta ainakin omalla kohdallani se tarkoittaisi sitä, etten kykenisi enää mihinkään. Niinpä ajattelen, että unelmat ovat tärkeitä, mutta oma hyvinvointi tärkeämpää. Toki sitten taas se hyvinvointi vaatisi, että ehtii kirjoittaakin… että suo siellä, vetelä täällä?

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s